22.12.2019 15:00

Yhteinen juttu

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran KooKoon kausijulkaisussa marraskuussa 2019.

KooKoon päävalmentaja Jussi Ahokkaan valmennusfilosofia rakentuu yhdessä tekemisen varaan.

KooKoo siirtyi keväällä uuteen aikakauteen, kun kaksinkertainen maailmanmestarivalmentaja Jussi Ahokas, 38, tarttui oranssimustan laivan ruoriin.

Ahokas on vankkumaton tiimipelaamisen kannattaja. Niin jääkiekon pelaaminen kuin valmentaminenkin ovat joukkuelajeja, eivät yksilöurheilua.

– Tämä ei ole missään nimessä minun show, vaan kaikkien yhteinen juttu, päävalmentaja Ahokas sanoo valmennusfilosofiastaan.

– Valmentamisessa tärkeintä on saada yksilöt tekemään asioita yhteisen hyvän eteen. Silloin joukkue voi hyvin ja myös yksilöistä saadaan eniten irti.

Joukkueiden pelikirjoista ja taktiikoista puhutaan etenkin mediassa välillä kyllästymiseen asti. Ahokas on tässä keskustelussa virkistävä poikkeus. Pelikirjaa tärkeämpiä ovat ihmiset.

– Jääkiekkojoukkueessa on kolmisenkymmentä yksilöä. Valmentajan tehtävä on ohjata ihmisiä. Mitä enemmän tässä on vuosia takana, niin minua on alkanut enemmän ja enemmän kiehtoa johtaminen ja se, miten saadaan ryhmä tekemään yhdessä asioita.

– Taktiset ja fyysiset asiat ovat tärkeitä, mutta nekään eivät auta, jos toimintakulttuuri ja ilmapiiri eivät ole kunnossa.

Kaukalosta penkin taa

Ahokas aloitti jääkiekon parissa 1980-luvun loppupuolella – heti kun perhe oli palannut pitkältä ulkomaan kiertueelta.

– Synnyin Oulussa, mutta muutimme isän työn perässä nopeasti ulkomaille. Sen jälkeen muutimme pääkaupunkiseudulle, missä aloitin jääkiekon toisella luokalla, ”Jose” muistelee.

– Lätkä oli kiinnostanut minua aina ja kun kaverit pelasivat, niin minäkin hyppäsin mukaan.

Ahokkaan peliura päättyi kaudella 2000–01 Lohjan Kisa-Veikoista samalla kun hän opiskeli liikuntaneuvojaksi Kisakallion urheiluopistolla. Ennen tätä tuleva valmentaja pelasi muun muassa Kiekko-Espoon ja HIFK:n A-nuorissa junioreiden SM-liigaakin.

– Olin jonkin verran myös liigarinkien mukana sekä Espoossa että Helsingissä, mutta en sitten vaan ollut riittävän hyvä, Ahokas naurahtaa.

Parikymppisenä päättyneen pelaajauran jälkeen Ahokas lähti nopeasti opiskelemaan Vierumäelle Haaga-Helian liikuntajohtamisen ja valmennuksen ammattikorkeakoulututkintoa. Tällä hetkellä Ahokas valmentamisen ohessa viimeistelee saman alan maisterintutkintoa.

– Haluan edelleen syventää ymmärrystäni valmentamisesta. Opiskelijat edustavat eri lajeja ja opimme paljon toisiltamme. Minulle on ollut erityisen opettavaista vaihtaa kokemuksia yksilölajien valmentajien kanssa.

Vierumäen naapurista Heinolasta löytyivät myös Ahokkaan ensimmäiset päävalmentajatehtävät.

– Ensimmäisen kerran vedin kiekkoleirejä ohjaajana ja apuohjaajana 16-vuotiaana. Ensimmäinen päävalmentajapesti oli Heinolan Kiekon C-junioreissa.

Tuplamaailmanmestaruus

Heinolasta Ahokas imaistiin Kiekko-Reippaan ja Espoon Bluesin junioreiden kautta Suomen Jääkiekkoliiton leipiin.

Ahokas aloitti alle 16-vuotiaiden poikien maajoukkueen valmentajana kaudella 2013–2014. Jo Espoon-vuosina luotsi oli toiminut Suomen naisten maajoukkueen apu- ja videovalmentajana.

– Maajoukkuevalmentajana näkee miten eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin toimitaan. Pääsin näkemään organisaatiota todella laajalta rintamalta ja työskentelemään ikäluokkien huippujen kanssa.

Leijonissa Ahokas kylpi kullassa kahdesti: alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruus irtosi kevään 2016 kisoista ja alle 20-vuotiaiden MM-kulta viime vuodenvaihteen kisoista.

Nuorisomaajoukkueissa Ahokas on valmentanut muun muassa Miro Heiskasta, Eeli Tolvasta, Jesse Puljujärveä, Kaapo Kakkoa ja monia muita 1998-, 1999- ja 2000-ikäluokkien huippuja.

– Maailmanmestaruus on aina pitkän työn tulos. Molemmat ryhmät olivat erittäin sitoutuneita ja hitsautuneita yhteen. Vain sellaiset joukkueet pystyvät menestymään, Ahokas sanoo.

– Alle 18-vuotiaiden mestaruus oli kolmevuotinen projekti, joka alkoi monen pelaajan kanssa jo Pohjola-leiriltä. Se oli hieno matka.

Takaisin joukkuearkeen

Maajoukkue- ja seuravalmentaminen eroavat paljon toisistaan. Molemmissa tavoitellaan totta kai parasta mahdollista tulosta, mutta arki on erilaista.

– Maajoukkueessa minulla saattoi olla 170 reissupäivää vuodessa. Työ on jatkuvaa scouttaamista ja turnauksissa pienet asiat korostuvat, kun lopputulos voi olla yhdestä pelistä kiinni.

Ahokas valmensi seurajoukkuetta edellisen kerran kaudella 2012–2013, jolloin hän toimi Bluesin A-nuorten päävalmentajana. Kausi päättyi SM-hopeaan, kun Blues taipui finaaleissa HPK:lle. Myös kaksi vuotta aiemmin tuloksena oli hopeinen mitali.

Kuuden vuoden maajoukkueputken jälkeen seura-arki maistuu taas.

– On kyllä kiva olla taas kiinni päivittäisessä koutsaamisessa. Nautin tästä päivittäisestä työstä, Ahokas hymyilee.

”Jose” on tämän kauden Liiga-päävalmentajista nuorin. Nestoreita ovat Tapparan Jukka Rautakorpi ja Ässien Ari-Pekka Selin, jotka ovat molemmat 1963-ikäluokkaa ja siten 17 vuotta Ahokasta vanhempia.

– Olen valmentanut jo 19 vuotta. Nyt oli hyvä aika siirtyä juniorikiekosta ammattilaiskiekon pariin. Tilaisuuksia olisi ollut aiemminkin, mutta koen olevani nyt selkeästi valmiimpi tehtävään, Ahokas kommentoi kun miehen KooKoo-pesti julkaistiin maaliskuussa.

Valmennustiimin täydentävät edelliskaudeltakin KooKoosta tutut Mikko Heiskanen, 34, ja Kari Lehtonen, 53. Kvartetin täydentää Oulusta Kouvolaan muuttanut Jukka Aho, 31.

– Meillä on hyvä valmennustiimi, joka tekee paljon yhdessä. Täydennämme toisiamme ja meillä on todella hyvä yhteishenki, Ahokas kehuu.

– Kaikilla on omat vastuualueensa, mutta teemme Mikon ja Jukan kanssa paljon töitä kimpassa. Jukka vastaa esimerkiksi videoista ja fysiikasta, Pönö taas erityisesti alivoimasta ja puolustajien harjoittamisesta sekä peluuttamisesta.

Maalivahtivalmennus on Kari Lehtosen heiniä, eikä Ahokas puutu siihen omasta maalivahtitaustastaan huolimatta.

– Hah hah! Meillä on siihen työhön ”Leke”, joten sitä ei tarvitse muiden murehtia.

Seuraava kotiottelu: