21.12.2022 13:17

Topi Tiikerin Joulutarina -joulukalenterin luukut

KooKoo on joulukuussa julkaissut Topi Tiikerin Joulutarina -joulukalenteria. Tähän uutiseen koostetaan kaikkien luukkujen sisällöt.

1. Olipa kerran Topi Tiikeri, tiikeri, joka rakasti joulua. Tiikeri on suurin kissaeläinlaji, jonka turkki on oranssinsävyinen ja siinä on tummia, mustia, poikkijuovia. Tiikeri on roteva ja joskus hieman pelottavakin eläin, vaikka Topi Tiikeri pitääkin paljon lapsista. Lapsille Topi on kiltti – tietäähän Topi, että tontut kurkkivat ikkunoista etenkin ennen joulua. Kiltit lapset – ja tiikerit – saavat tiettävästi paljon lahjoja. Vai saavatko, Topi jää miettimään kaivautuen omaan lämpimään Tiikerinluolaansa. Topi avaa samalla myös ensimmäisen luukun KooKoon suklaajoulukalenterista ja mutustaa suklaan isoilla hampaillaan palasiksi.

2. Tiikerin leluja, lakuja, suklaata, villasukat, lätkämaila… Topi Tiikeri luettelee omaa lahjatoivelistaansa. Topi uskoo, että hän on tänä vuonna ollut erityisen kiltti. Onhan hän kannustanut KooKoota kovin paljon ja ollut paikalla jokaisessa kotiottelussa. Topi uskoo, että voisi toivoa KooKoolle myös paljon voittoja, mutta epäilee, pystyykö Joulupukki tätä toivetta toteuttamaan. ”Pitäisiköhän toivoa vain paljon pisteitä”, Topi tuumii ja rapsuttaa korvantaustaansa ja jatkaa lahjatoivelistaansa.

3. Topille tulee myös mieleen kannattajaryhmä Kuudes Kenttäpelaaja, ovathan hekin olleet kiltisti kannustamassa KooKoota hallilla – pitäisikö heillekin toivoa jotain? Topi päättää toivoa Kuudennelle Kenttäpelaajalle lisää ääntä, että jaksavat huutaa kotiotteluissa kauden loppuun asti, sillä onhan karjuminenkin Tiikerille tuttu tapa ääntelehtiä. Pian Topi huomaakin, että lahjalista on venynyt pitkäksi ja paperi alkaa olla lopussa. Saakohan enää tähän aikaan vuodesta mistään paperia, kun varmasti muutkin lapset kirjoittelevat toivelahjalistojaan Joulupukille…

4. Topin huomio kiinnittyy myös oleelliseen seikkaan: Hän ei ole vielä hankkinut joulukuusta kotiluolaansa. Pitäähän aatoksi kuusikin olla. Mihin muuten Joulupukki lahjansa laittaisi, jos ei joulukuusen alle? Asiat tärkeysjärjestykseen! Lahjalista voi vielä odottaa, Topi päättää lähteä hankkimaan joulukuusen ja pukee päällensä lämpimät ulkoiluvaatteet: KooKoon Topi Tiikeri -pipo, KooKoo-lapaset, KooKoo-toppatakki ja lämmin kaulaliina kaulaan!

5. Topi poistuu Tiikerinluolasta ja kävelee tuttuun metsään, joka sijaitsee aivan Lumon Areenan vieressä. Isoja ja pieniä kuusia – voi ei, mikään ei ole sopiva Topin omaan Tiikerinluolaan. Topi harmistuu ja jatkaa matkaansa. Topi ei aio luovuttaa. Hetken päästä hän näkee kaukaa lähestyvän huppupäisen ryhmän, joka lähestyy Topia uhkaavasti. Huppupäiset kaverit hölkkäävät häntä kohti ja Topi on jo kääntymässä kannoiltaan takaisin toiseen suuntaan – ”Juoksevathan tiikerit parhaimmillaan 65 kilometriä tunnissa”, Topi miettii ja uskoo pääsevänsä karkuun. Samassa huppupäinen joukko vilkuttaa iloisesti tiikerille, ja Topi hymyilee.

6. ”Hei Topi, liity meidän seuraamme!” – Kuuluu ääni huppupäisestä joukosta ja Topi tajuaa, että kysyjä on KooKoo-kapteeni Heikki Liedes ja huppupäinen joukko KooKoon Liiga-joukkue. Topi innostuu ja syöksyy joukkoa kohden – jopa niin lujaa, että Topi unohtaa samassa syyn siihen, miksi hän ylipäätään metsään tuli. Topi liittyy joukkueen mukaan, joka jatkaa matkaansa takaisin kohti Lumon Areenaa. Areenan pihalla Topin silmiin osuu jotain kiiltävää – Kiiltävät kohteet ovat kiinni tummassa kohteessa. Tiikerin ja joukkueen askeleet lähestyvät lähestymistään ja muutaman tiikerinaskeleen päässä Topi huutaa: ”Siinä se minun joulukuuseni on, juuri sopivasti Itsenäisyyspäivänä!”, Topi riemuitsee.

7. Kuusi on korkea. Sen latva hipoo Lumon Areenan kattoa. Topi ja joukkue tuijottavat kuusta alhaalta ylös. ”Kuulehan, Topi”, sanoo Liedes ja jatkaa: ”Tuo kuusi ei taida mahtua meidän hallin ovista sisään…”. Topi vilkaisee Liedestä ja toteaa naurahtaen: ”Senkin hupsu, enhän minä nyt koko kuusta tarvitse. Pala latvaa riittää aivan hyvin! Ei kukaan huomaa, jos latva puuttuu. Jos yhtenä joukkueena kiipeäisitte tuonne ylös ja…”. Joukkue vilkuilee hiljaa toisiaan. ”Tuonne ylöskö se meidän haluaisi kiipeävän?”, kuiskaa Oskari Manninen Liedekselle.

8. Topi selittää suu vaahdossa ohjeistusta joukkueelle, eikä huomaakaan, kun joukkue hiljaa hiipien vetäytyy Lumon Areenan suojiin jatkamaan harjoituksiaan. Pian Topi huomaa olevansa yksin hallin pihalla kuusen vieressä. ”No mihin se joukkue nyt ehti häipyä?”, Topi miettii päätään raapien ja katselee ympärilleen. Kun lähistöllä ei näy ketään, päättää Topi itse kiivetä hakemaan kuusen latvan itselleen joulutunnelmaa tuomaan luolaansa.

9. Hetken aikaa kuusta ylös kavunneena, Topi alkaa pohtia kuinka saisi latvasta pätkän katkaistua. Hänellä ei ole sahaa millä sahaisi latvan poikki. Ehkäpä terävillä kynsillä viiltäen? Latvan tuntumassa Topi kohtaa pienen oravan, jolla on suuret talttahampaat. ”Hei kaveri!” Topi tervehtii oravaa. ”Pystyisitkö auttamaan minua pienessä asiassa? Katsos kun tarvitsisin itselleni joulukuusen ja tämä latva olisi juuri hyvän kokoinen kuusi minun luolaani”, Topi selittää. ”Pystyisitkö noilla vahvoilla hampaillasi puremaan latvan poikki?” Orava hetken tuumii asiaa ja ryhtyy toimeen. Se iskee hampaansa puunrunkoon ja alkaa pupeltaa niin että puru pöllyää. Pian latva katkeaa ja putoaa maahan. Topi sai itselleen kauniin kuusen ja lupasi muistaa oravaa joululahjalistassaan ja toivoa sille tammenterhoja palkinnoksi.

10. Topi kantoi kuusenlatvan Tiikerinluolansa nurkkaan, laittoi kuusen pystyyn ja koristeli sen kauniisti itsetehdyillä kuusenkoristeilla. Koristeet olivat KooKoo pelaajien nimikirjoituksilla varustettuja nimmari- ja kuvakortteja, joihin Topi oli itse laittanut narut ja nyt kortit riippuivat kauniisti kuusen oksilla. ”Kyllä kelpaa Joulupukin nyt asetella lahjoja kuuseni juurelle” Topi ajatteli tyytyväisenä.

11. Yht’äkkiä kuuluu pieni murahdus. Topi hämmentyneenä katsoo ympärilleen, mutta ketään ei näy. Tiikerinluolassa ei ollut muita kuin Topi. Murahdus kuului uudelleen. Silloin Topi tajusi mistä ääni on lähtöisin. Se on Topin oma maha, joka murahteli, sillä Topilla alkoi olla nälkä. ”Jouluruokia aatoksi!” hihkaisi Topi itselleen. ”Joulukinkkua pitää ainakin olla!”, Topi päätti mielessään. Mutta mistähän Topi nyt kinkkua löytäisi?

12. Silloin Topi muisti, että hallin käytäville oli laitettu mainoksia joulun buffetpöydästä. Siellä olisi kaikkia herkkuja ja saisi syödä mahansa täyteen. Topilla alkoi nousta jo vesi kielelle, kun hän näki mielessään ison pöydän täynnä porkkanalaatikkoa, peruna- ja lanttulaatikkoa, kinkkua, salaatteja… Topi lipoo huuliaan ja miettii, että nyt tuo pöytä olisi löydettävä. Kyllä sieltä varmaan muutama maistiainen riittäisi Topillekin.

13. Topi lähtee juoksemaan hallin käytäville, etsimään mainosjulisteita, että saisi selville missä tuo jouluinen herkkupöytä sijaitsee. Yhden julisteen Topi onnistuu löytämäänkin aivan KooKoon toimiston oven vierestä. ”Jou-lu-buf-fet Or-pe-l-la…”, Topi tavaa tekstiä julisteesta. Orpe-ravintola on hallin ylimmässä kerroksessa. ”Ehkäpä ravintolan keittiöstä saisin käytyä vähän nappaamassa kinkkua…” Topi tuumii.

14. Topi alkoi rämpyttää hissin nappia kynsillään. Ovet eivät aukea. ”Ei tämä hissi avannut oviaan kesälläkään, kun videoita kuvattiin”, Topi hissin ovilla harmistuneena mietti. ”Taas on mentävä rappuja pitkin”, Topi miettii, mutta muistaa, että tiikerithän ovat ketteriä eläimiä. Samassa kuuluu ”Kling!” ja Topi ei ollut uskoa silmiään. Hissin ovet aukesivat ja Topi kiiruhti hissiin ja matkasi kohti hallin ylintä kerrosta.

15. Orpe-klubin ovi avautuu ja Topi astelee sisään ravintolaan. Pian jouluruokien tuoksu leijailee Topin nenään ja Topi meinaa pyörtyä hyvästä tuoksusta. Topi kirmaa pian suoraan ruokajonoon. Hetken kuluttua joku taputtaa tiikeriä olkapäästä ja Topin takaa kuuluu ”hei”. Topi pelästyy ja kääntyy – ”Onko se itse joulupukki?” Ei sentään, vaan Orpen kokki Erkki. Erkki halaa Topia ja toivottaa hänet tervetulleeksi ruokailemaan.

16. Topi nostaa tassullaan lautaselleen jouluherkkuja; kinkkua, porkkanalaatikkoa, lohta, sienisalaattia ja ups! Topi ottaa vahingossa myös lanttulaatikkoa, mikä ei tiikerin suosikkeihin kuulu. Erkki-kokki tajuaa takana tämän ja kannustaa Topia maistamaan. ”Ehkä olenkin jo reipas ja maistan kaikkea!”, Topi ajattelee ja jatkaa linjaston päähän. Sieltä hän näkee herkullisen jälkiruokapöydän, jossa Topin silmiin kimaltuu joulutorttuja ja glögiä.

17. Glögi ja joulutortut ovatkin Topin suurin jouluherkku. Topi harmikseen huomaa, ettei lautaselle oikein enää mahdu torttuja. Topi laskee lautasen tassuistaan pöydälle ja kipaisee takaisin linjaston päähän. Sieltä Topi löytää itselleen tarjottimen. ”Tähän mahtuu vaikka miten monta joulutorttua!”, Topi ajattelee ja palaa torttupöydän luo ja alkaa lapata torttuja tarjottimelleen. Torttuvuori on tarjottimella jo melkoinen, kun Erkki-kokki viimein huomauttaa, että ”Eikös tuo nyt ole vähän liikaa, Topi? Ei makeaa mahan täydeltä!”.

18. Topi ottaa torttutarjottimen ja ruokalautasensa käsiinsä ja lähtee kulkemaan kohti ovea. ”Mihin sinä sitä lautasta ja tarjotinta nyt viet?”, hihkaisee Erkki-kokki Topin perään. ”Kotiluolaani vain, että säästyy ruokaa vähän jouluksikin”, Topi vastaa ja kääntyy vielä hymyillen kiitokseksi katsomaan kokkia. Topi ei huomaa katsoa eteensä ja törmääkin Orpe-klubin ovella olleeseen henkilöön. Topi kuitenkin selviää säikähdyksellä, ja saa pidettyä tortut tarjottimella ja ruoat lautasella, vaikka kompuroikin. ”Hei, mihin Topilla on noin kiire, että törmäilee?” Topi kuulee kysymyksen. Kehen kummaan Topi oli törmännyt?

19. Topi katsoo henkilöä varpaista päähän ja päästä varpaisiin. Ei vieläkään ole joulupukki. Topi tunnistaa heti, että ovella seisoo viidakon kuningas, suuri selviytyjä, KooKoon apuvalmentaja Sami Helenius. Topi oli nähnyt Heleniuksen telkkarissa Selviytyjät -ohjelmassa. Helenius hymyilee Topille lempeästi. Topi laittaa ruokalautasensa torttutarjottimen päälle ja antaa Heleniukselle tassullaan läpyt pahoitteluksi törmäilystään. Topi jatkaa matkaansa kohti Tiikerinluolaansa ja Helenius vielä huutaa Topin perään ”Hyvää joulua, Topi!”. Topi päättää lisätä lahjalistaansa lautasia ja uuden tarjottimen Erkki-kokille.

20. Topi vie jouluruoat, glögin ja torttutarjottimen kotiluolaansa. Asettaa ruoat ja herkut pöydälle ja ihailee torttuvuorta. Topi huomaa, että kotiluola kaipaisi vielä hieman joulukoristelua, niinpä Topi päättääkin suunnata KooKoo Shoppiin, sillä fanituotemyymälä on joulun alla kiinni ja kotipelejäkään ei ole, joten paikalla ei ole ketään. Topi astuu sisään kauppaan ja nappaa hyllyiltä muutamia pelipaitoja, kaulahuiveja ja pieniä KooKoo-lippuja mukaansa – ja pari pehmokiekkoa ja pientä mailaa, sillä pitäähän tekemistä olla joulun pyhinäkin.

21. Topilla on jo sylin täydeltä fanituotteita, kun hän on poistumassa liikkeestä. Pian Topi laskeekin tavarat sylistään ja kirmaa takaisin kaupan tiskille. Sieltä Topi ottaa pienen keltaisin muistilapun ja kirjoittaa: ”Hei Fanishopin väki! Kävin vähän lainaamassa teiltä tuotteita Tiikerinluolaani joulukoristeluja varten. Palautan ne heti jouluaaton jälkeen! Jouluisin terveisin Topi Tiikeri. Hyvää joulua!” ja Topi piirsi vielä oman hymynaamansa viestin perään.

22. Kotiluolassaan Topi ripustaa kaulaliinoja ovien yläpuolelle nätteinä ketjuina. Ja muutamat kaulaliinat Topi kiertää kuusensa ympärille. Pelipaidat pääsevät seinälle luomaan juhlavampaa ja lämpimämpää tunnelmaa. ”Täällähän alkaa näyttää ihanan jouluisalta!”, Topi iloitsee tyytyväisenä ja alkaa laskemaan päiviä jouluaattoon. ”Herranjestas, enää vain kaksi yötä!”, Topi huutaa, kun tajuaa, että vain kahden tiikerinloikan päässä pääsee avaamaan paketteja. Vai onko Topi ollut kiltti, saakohan hän lahjoja?

23. Topi ei huomaa, että koko seikkailun ajan, häntä on tarkkaillut Joulupukin pikkuapulainen, tarkkailija-tonttu Tahvo. ”Tiikeri on ollut kovin kiltti koko vuoden ja todella ystävällinen näin joulun allakin.”, Tahvo kuiskaa radiopuhelimeen, kun hän katsoo Topia joulutouhuissa. ”Selvä! Saavumme sinne aivan pian! Vauhtia, Petteri Punakuono, kohti Lumon Areenaa! Ho ho ho hooo” kuuluu vastaus tontun puhelimesta.

24. Topi herää jouluaattoaamuna jännittyneenä kuusen kynttilöiden loisteeseen. ”Hyvää joulua! ” Topi huutaa heti herätessään ja alkaa syömään Erkki-kokilta saatua riisipuuroa. Puurolautasen lomassa Topin katse kääntyy kohti joulukuusta, mistä Topi onkin tosi onnellinen. Mutta mitä kummaa näkyykään kuusen takaa? Sehän on itse joulupukki! ”Onkos täällä kiltti tiikeri”, pukki kysyy ja astuu kuusenvaloon. Topi on innoissaan ja myöntää pukille, että olisi voinut olla hieman kiltimpikin. ”Noh, olet malttanut kannustaa KooKoota tällä kaudella niin paljon, että eiköhän me kaikki lahjat sinulle jaeta”, pukki sanoo ja toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua.