11.05.2023 10:00
Paajanen: ”Kaksivuotisuus oli molempien tahto”
KooKoon keskikaista saa Otto Paajasesta kahdeksi kaudeksi molempiin suuntiin luotettavan soturin.
Meritoitunut keskushyökkääjä Otto Paajanen, 30, pukee KooKoon oranssimustat värit ylleen ainakin kahden seuraavan kauden ajan.
– Kokonaispaketti ratkaisi, että halusin Kouvolaan. Juttelin asiasta paljon päävalmentaja Olli Salon kanssa ja mitä enemmän keskustelimme, sitä enemmän alkoi vaikuttaa, että KooKoo voisi sopia minulle ja minä voisin sopia KooKoolle, Paajanen kertaa.
– Minut vakuutti se, mitä Olli kertoi, että miten Kouvolassa urheillaan, pelataan ja toimitaan arjessa. Kuulosti siltä, että olemme hyvinkin samalla sivulla ja uskomme samoihin asioihin.
KooKoon keskikaista uudistuu edelliskaudesta merkittävästi, kun Paajasen lisäksi joukkueeseen liittyi uutena kasvona myös TPS:n kultakypärä Arttu Ilomäki.
– Paajanen on erittäin monipuolinen ja luotettava keskushyökkääjä, jonka kokemus ja johtajuus tulevat olemaan meille isoja vahvuuksia, luonnehtii KooKoon urheilujohtaja Jarno Kultanen.
Monipuolisuus ja luotettavuus toistuvat sanoina myös Paajasen omassa analyysissä.
– Olen monipuolinen pelaaja, joka yrittää olla luotettava molempiin suuntiin. Puolustuspäässä on vahvuuksia, mutta pystyn myös saamaan hyökkäyspäässä tulosta aikaiseksi. Olen sellainen rooliin kuin rooliin ja tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva pelaaja.
– Uskon pystyväni auttamaan joukkuetta, puhuttiin sitten ylivoimasta, alivoimasta tai vaikka pelin loppuhetkien aloituksista.
Ainakin kaksi vuotta
Paajasen uusi KooKoo-sopimus on kaksivuotinen. Pestin pituus ei herättänyt neuvotteluissa polemiikkia.
– Kaksivuotisuus oli molempien tahto. Meille tuli vastikään perheenlisäystä, niin senkin puolesta kaksivuotinen sopimus sopii tähän tilanteeseen oikein hyvin, Paajanen sanoo.
Toden totta, sentteriltä jäi kolme viikkoa sitten väliin Liigan pronssiottelu Ilvestä vastaan, kun kaksostyttäret tekivät tuloaan. Paajanen käy kesällä Kouvolassa, mutta perhe muuttaa kunnolla Kymenlaaksoon kesän lopulla, kun joukkue kokoontuu kesän omatoimijakson jälkeen yhteen.
– Lapset voivat hyvin, äiti voi hyvin ja isäkin voi ihan hyvin.
Paajanen on läpi uransa tunnettu kovana ja tunnollisena harjoittelijana. Nyt tuoreen isän päivät kuluvatkin harjoittelun ja lapsiperhearjen pyörteissä.
– Parin viikon makaamisen jälkeen treenaamista alkoi jo kaivatakin. Olen nyt hikoillut ja sisään ajanut kroppaa pari viikkoa. Tällä viikolla aloin urheilla valmennuksen tekemän ohjelman mukaisesti. On ollut kiva päästä taas hommiin käsiksi ja arkeen kiinni.
– Pyrin tietysti myös auttamaan kotona mahdollisimman paljon. Tyttöjen kanssa on todella kiva touhuta ja puuhata, ja se on hyvää vastapainoa treenaamiselle.
Aivan yksin Paajasen ei tarvitse harjoitella, sillä Hämeenlinnassa treenaa paljon miehen muitakin tuttuja, esimerkiksi Ville Järveläinen, Joona Monto, Sameli Ventelä, Santeri Alatalo, Eetu-Ville Arkiomaa, ”vanha herra” Janne Laakkonen sekä KooKoossa Mestiksessä kaudella 2014–2015 pelannut Lauri Kärmeniemi.
– Meillä on hyvä porukka, jonka kanssa voi painaa menemään. Kaikki tekevät vähän omia juttujaan, mutta treenaamme myös yhdessä.
Kaksi SUomen mestaruutta
Paajanen on kotoisin Lopen Läyliäisiltä ja virallisesti myös paikallisen Lopen Lätkän kasvatti.
– Lähimmille jäähalleille Riihimäelle ja Hyvinkäälle oli matkaa 30-40 kilometriä, mutta sinne meitä kolmea poikaa kuskattiin vuorotellen. Olemme saaneet harrastaa niin paljon kuin olemme halunneet ja niin korkealla tasolla kuin olemme pystyneet.
– Saman kylän kaverit, joiden kanssa pelasimme jo futista, aloittivat myös jääkiekon ja lähdimme sinne veljeni kanssa mukaan. Vanhemmat jaksoivat kuskata, kannustaa ja kustantaa.
Jo junioreissa tie vei nopeasti Kanta-Hämeen keskukseen Hämeenlinnaan ja HPK:n riveihin.
Myös KooKoon päävalmentaja Olli Salolla on pitkä tausta HPK:ssa. Salo valmensi Kerhossa myös nuorta Otto Paajasta ensin A-nuorissa kausilla 2011–2012 ja 2012–2013 yhteensä 16 ottelun verran sekä vielä Liiga-joukkueessa keväällä 2016.
– Olli on minulle tuttu valmentaja A-nuorista ja hän veti myös yhden kevätkauden Liiga-joukkueen päävalmentajana. Sieltä on paljon positiivisia kokemuksia ja Ollin kanssa on kiva jutella jääkiekosta. Hänen kanssaan kun puhuu, niin pelistä inspiroituu välittömästi.
HPK:n A-nuoret voittivat Suomen mestaruuden keväällä 2013. Joukkueen päävalmentajana toimi Olli Salo ja valmennuksessa vaikuttivat myös nykyiset KooKoon fysiikkavalmentajat Janne Juppo sekä Ismo Rairama.
Ratkaisevassa finaalissa kokoonpanossa oli myös Paajanen sekä KooKoota kaksi viime kautta edustanut Teemu Rautiainen.
– Kävimme ”Radun” kanssa pelaamassa yhden ottelun: ratkaisevan finaalin ja voittamassa A-nuorten Suomen mestaruuden, Paajanen muistelee naurahtaen.
Paajasen HPK-ura päättyi keväällä 2019 parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän johdatti kapteenina joukkueen Suomen mestariksi. Se on yhä miehen kiekkouran paras muisto.
– Parasta muistoa ei tarvitse kauaa miettiä. Kevät 2019 ja Suomen mestaruus ovat ylivoimaisesti kirkkaimpana mielessä. Kun kaikki uskovat yhteiseen juttuun ja kaikki antavat itsestään niin paljon kuin ikinä mahdollista, niin mitä tahansa voi tapahtua. Siinä ilmapiirissä kaikkien oli helppo pelata ja heittäytyä.
Joukkueen kippari palkittiin myös Jari Kurri -palkinnolla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.
– Koen, että se oli joukkueen juttu ja joukkueen mestaruus, että oma palkinto jäi sivummalle ja on siellä vieläkin. On sitäkin varmaan joskus hieno fiilistellä, mutta vielä en ole sitä miettinyt.
Leijonat kiinnostaa
Hämeenlinnasta Paajanen siirtyi Helsingin IFK:hon, missä hän on pelannut neljästä viime kaudesta kolme. Väliin mahtuu vuoden pyörähdys Ruotsin SHL:ssä, mutta kaksi viimeistä kautta hyökkääjä vietti Helsingissä.
Vaiherikkaasta viime kaudesta jäi käteen joukkueena neljäs sija – ja henkilökohtaisesti paljon näyttöhaluja. Tehopisteitä kertyi päättyneeltä sesongilta runkosarjasta 6+15 ja pudotuspeleistä 2+2.
– Viime kausi oli minulle aika vaikea, mutta tiedän, että pystyn huomattavasti parempaan. Sitä lähdetään taas metsästämään ja voin sanoa, että nälkää riittää!
Tehokkaimmalla kaudellaan ”Patti” on nakutellut Liigassa 49 ottelussa 16+21 tehopistettä.
Ruotsissa Paajanen pelasi Leksands IF:ssä kauden 2020–2021 yhdessä muun muassa ex-KooKoo Matt Caiton kanssa. Tehopisteiden valossa Paajanen oli joukkueensa viidenneksi tehokkain hyökkääjä 8+14 pinnallaan.
– Vuosi Leksandissa oli upea kokemus. Peli ei sujunut alkukaudesta kuten olin ajatellut, mutta joulun jälkeen sain homman jujusta taas paremmin kiinni. Kaupunki oli pieni, mutta viihdyimme siellä todella hyvin ja seura oli hoitanut pelaajien asiat viimeisen päälle.
– SHL:n pelityyli on erilainen Liigaan verrattuna. Ruotsissa mennään eikä meinata, kun taas Suomessa peli on todella taktista. Tännekin on tullut varsinkin viime vuosina vauhtia lisää, mutta silti täällä ei mennä niin kaasu pohjassa kuin naapurissa.
Leksandin lisäksi Paajanen on pelannut sinivalkoisissa väreissä myös leijonapaidassa. Vyöltä löytyy paljon junioripelejä, muun muassa alle 18- ja alle 20-vuotiaiden MM-kisat, sekä kahdeksan aikuisten maaottelua kausilta 2015–2016, 2019–2020 sekä 2020–2021.
– Ovathan ne olleet mahtavia tapahtumia! Ilmapiiri on aina hieno ja kaikki ovat ylpeitä, kun pääsevät pukemaan maajoukkuepaidan päälle, Paajanen tunnelmoi.
– Maajoukkue on ollut minulle aina suurin jääkiekkoinnostuksen sytyttäjä. Lapsena en unelmoinut esimerkiksi NHL:stä, vaan maajoukkueesta.
Leijonapaita kiinnostaa yhä, tottakai.
– Tottakai olisi hienoa, että pystyisin vetämään niin hyvin, että pääsisin vielä maajoukkuepelejäkin pelaamaan. Se voi toteutua, kun arki on laadukasta ja pelit sujuvat hyvin sekä itseltä että joukkueelta. Yritän olla sen arvoinen, että joutuvat ainakin miettimään minua mukaan!
Kokemusta KooKoostakin
KooKoo-paita ei ole Paajaselle täysin uusi asia, sillä hyökkääjä – tuolloin 19-vuotias – kävi oranssimustissa viiden Mestis-ottelun lainapestillä marras-joulukuussa 2011.
Vieläkö muistat tuon visiitin?
– Muistan, tietenkin! Ne olivat ensimmäisiä pelejäni aikuisten sarjoissa. Olin silloin vielä ihan noviisi ja vasta opettelin ammattilaisurheilua.
KooKoo kamppaili tuolloin muun muassa kultakypärä Mikko Liukkosen johdolla Mestiksen kärkikahinoissa. Päävalmentajana toimi Ismo Lehkonen, apuvalmentajanaan nykyinen urheilujohtaja Jarno Kultanen.
– Kouvolasta muistan, että joukkueessa oli hyvä henki ja täällä oli paljon hyviä pelaajia ja mielenkiintoisia persoonia. Kopissa oli hyvä fiilis ja siihen pääsi lyhyessäkin ajassa mukaan. ”Ika” oli koutsina oikein värikäs tyyppi, mutta siis vain positiivisella tavalla!
Paajanen oli juuri ehtinyt pelata ensimmäiset Liiga-ottelunsa HPK:ssa ja tehdä myös ensimmäisen maalinsa 12. lokakuuta 2011. Kouvolasta nuori sentteri tuli hakemaan lisää vastuuta ennen vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kisoja, jotka pelattiin Kanadassa.
Lainavisiitiltä kertyi lopulta viidestä ottelusta 1+2 tehopistettä. Maali syntyi viimeisessä ottelussa kotikaukalossa Heinolan Peliittoja vastaan. Paajanen pelasi 2–1-voittoon päättyneessä matsissa kolmosketjussa yhdessä Kory Bakerin ja Niklas Appelgrenin kanssa.
– Ennen viimeistä peliä ”Ika” veti minut koutsien koppiin ja sanoi, ettei täältä kukaan ole lähtenyt alle 20-vuotiaiden kisoihin ilman tehtyä maalia. Sitä en enää muista, että lähtikö tilanne kiekonriistosta vai oliko se suora hyökkäys, mutta pääsin laukomaan laidasta ja sain suupaistua kiekon yläkulmaan.
– Pelin lopussa johdimme maalilla, mutta hävisin oman pään aloituksen [Jani] Keinästä vastaan. Sain kuitenkin blokattua vedon ja voitimme pelin.
Hankala vastustaja
Valmentajien lisäksi Paajanen tuntee KooKoon ryhmästä esimerkiksi Teemu Engbergin yhteiseltä IFK-kaudelta ja Arttu Ilomäen samalta Ruotsin-kaudelta.
– Pelasimme Artun kanssa Ruotsissa eri joukkueissa, mutta juttelimme paljon pelien jälkeen ja olemme tutustuneet vastustajina.
– Lisäksi tunnen paljon täällä aiemmin pelanneita pelaajia ja juttelin heidän kanssaan etukäteen KooKoosta ja kaupungista. Kaikki kehuivat paljon sitä, miten täällä harjoitellaan ja pelataan, miten on hoidettu pelaajien arki, huolto, fysiikka ja fasiliteetit. Staffia kehuttiin todella paljon.
Ja on Paajasella toki kokemusta KooKoosta viime vuosilta itselläänkin – vastustajana.
– KooKoo on aina ollut paha vastustaja, joka pelaa hyvää ja fiksua jääkiekkoa. Vastustajana tuntui, että pelaajat pystyvät täällä heittäytymään pelille ja saamaan itsestään ja joukkueesta hyvin potentiaalia irti.
– Kouvolasta ei ole koskaan saanut pisteitä helpolla, mikä myös lisäsi mielenkiintoani joukkuetta kohtaan. Täällä on vähän suurempi kaukalo kuin muualla ja vastustajana on tuntunut, että KooKoo on myös osannut käyttää isompaa keski- ja hyökkäysaluetta edukseen.
Tulevan kauden tavoitteita ei ole vielä yhteisesti linjattu, mutta Paajasella on kokeneena pelaajana jo omia ajatuksia.
– Emme tietenkään ole vielä porukalla puhuneet tavoitteista, mutta varmasti tavoitteena tulee olemaan playoffsit ja siellä menestyminen. Pyrimme jatkamaan sitä hyvää buustia, joka täällä on viime vuosina ollut.
– Kun arjen tekeminen on päivästä toiseen laadukasta, niin meillä on myös mahdollisuus menestyä keväällä. Henkilökohtaisesti tavoite on, että pystyn taas nauttimaan pelaamisesta ja antamaan joukkueelle kaiken potentiaalin, joka miehestä irti lähtee.
