25.12.2019 08:00

Yksi suurimmista

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran KooKoon kausijulkaisussa marraskuussa 2019.

Monilahjakkuus Ilkka Kannelkoski hurmasi peliälyllään ja masensi vastustajia rannelaukauksellaan.

– Olen Ilkka Tapani Kannelkoski, Kouvolan ja Pohjois-Kymenlaakson poika.

Näin esittäytyy nykyisin 66-vuotias Ilkka Kannelkoski, joka on yksi Kouvolan palloiluhistorian suurimmista lahjakkuuksista.

Kannelkoski on pesäpalloilun Suomen mestari KPL:stä ja KooKoo Hall of Famen jäsen numero neljä. Lisäksi ”Ili” pelasi nuorena jalkapalloa Susissa ja koripalloa Kouvoissa.

– Ensimmäinen urheilukilpailuni oli viiden-kuuden vanhana potkukelkkakilpailu, Kannelkoski muistelee.

– Virkkuukoukun neula oli uponnut aiemmin polveeni. Polvi oli tietysti kipeä, kun neula oli kaivettu sieltä pois. Isäni osti sitten potkukelkan, jotta pääsin liikkumaan, kun kävely oli vaikeaa.

Tulevina vuosikymmeninä Kannelkoski ihastutti kymenlaaksolaisia erityisesti KooKoon väreissä jääkiekkokaukaloissa ja pesäpallokentillä KPL:ssä.

– Se onkin hauskaa, että en osaa itsekään sanoa, kumpi oli päälajini, pesäpallo vai jääkiekko. Molemmat!

”Sie lähdet nyt pelaamaan”

Jääkiekkoilun erikoisseura – KooKoo – perustettiin Kouvolaan marraskuussa 1965.

Ennen tätä kaupungin jääkiekkoherruudesta kilpailivat lähinnä jalkapallotoiminnasta tunnettu Sudet sekä pesäpalloseurana profiloitunut Kouvolan Pallonlyöjät. Joukkueiden keskinäinen taistelu kuitenkin päättyi erikoisseuran perustamiseen.

– Susien ja KPL:n pelit olivat aina värikkäitä tapahtumia. KPL kyllä latoi aina Susia tauluun aika huolella, Kannelkoski kertaa.

Kannelkosken oma jääkiekkoura alkoi korttelisarjojen jälkeen toden teolla 12-vuotiaana vuonna 1965, kun KooKoon ensimmäisiä juniorijoukkueita kasattiin.

– Aloitin silloin uudessa D-juniorijoukkueessa. Nuorempia junioreita ei silloin ollutkaan. Eikä vanhemmissakaan joukkueissa ollut liikaa pelaajia, joten pelasin heti myös vanhempien joukkueissa.

– Ensimmäiset pelit edustusjoukkueessa pelasin vuonna 1968. Meitä nuorempia haettiin silloin kotoakin peleihin ja sanottiin vaan, että ”sie lähdet nyt pelaamaan.”

Kannelkosket asuivat Kouvolan Kasarminmäellä, missä Ilkan isä työskenteli varuskunnassa.

– Harrastin silloin nuorempana paljon eri lajeja. Harjoituksia oli samoina päivinäkin, ja muistan, että monesti kävelin suoraan koripallotreeneistä Kuntotalolta tähän jääkiekkoharjoituksiin.

Pesäpallossa kopparina pelannut Kannelkoski voitti KPL:ssä Suomen mestaruuden 1976.

Maalitykki

Keväällä 1972 nuorella Kannelkoskella oli merkittävä rooli, kun KooKoo nousi maakuntasarjasta Suomen sarjaan. Karsinnoissa kaatuivat sekä Joensuun Peto 9–2 että varkautelainen VarTP 5–4.

VarTP-ottelussa Kannelkoski iski voittomaalin karattuaan jäähyltä maalintekoon.

– Pääsin jäähyaitiosta, sain kiekon ja nostin sen maalin etukulmaan, Kannelkoski muisteli Heikki Sompin ”Vauhtia KooKoo”-teoksessa (1990).

Kannelkoski teki KooKoolle 227 ottelussa peräti 130 maalia. Hyökkääjä tunnettiin viekkaasta peliälystään ja tulisesta rannelaukauksestaan.

Yleisönsuosikki pelasi KooKoossa miltei koko uransa. Kauden 1977–78 hyökkääjä kävi pelaamassa I-divisioonaa Helsingissä HJK:ssa.

– Lähdin opiskelemaan sinne palo-opistoon, jonne valittiin koko Suomesta vain 15 opiskelijaa. Minun piti mennä ensin Jokereihin, mutta monien vaiheiden jälkeen siirryinkin HJK:hon.

Pääsy palo-opistoon oli Kannelkoskelle iso asia.

– Urheilustahan minut tunnetaan, mutta ammatistani olen tosi ylpeä. Siinä hommassa olin hyvä.

Divarin maalitykkiä kosiskeltiin uran aikana moneen otteeseen myös muualle, mutta ”Ili” pysyi KooKoon miehenä.

– Kiekko-Reipas oli ensimmäinen joukkue, joka kyseli muualle. Myös Ilves, SaiPa, TPS ja Kärpät kyselivät, mutta minun oli hyvä olla Kouvolassa. Tämä on minun kotikaupunkini ja kaikki verkostoni olivat jo silloin täällä.

Kaikkien aikojen ketju

Koivu, Peltonen & Lehtinen. LeClair, Lindors & Renberg. Laine, Aho & Puljujärvi. Legendaarisia ketjuja on maailma täynnä.

KooKoon kenties legendaarisin ketju on Kannelkosken, Juhani Södervikin ja Juha ”Jöns” Kautosen kolmikko.

– Mikään muu hyökkäyskolmikko ei toistaiseksi ole saavuttanut niin tunnustettua asemaa kuin se, jonka Juhani Södervik, Ilkka Kannelkoski ja Juha Kautonen muodostivat, Heikki Somppi kirjoitti KooKoon 25-vuotishistoriikissa.

Kaikki kolme olivat hyvin erilaisia pelaajia, mikä teki ketjusta monipuolisen ja vaarallisen yhdistelmän.

– Se johtui paljolti ruumiinrakenteellisista eroista. Minun tyylini oli enemmän runnaava, Jöns pelasi vauhdilla, eikä juurikaan taklannut. Yritimme pelata kiekon ylös ja järjestää Ilille laukaisupaikkoja, Södervik muisteli Sompin teoksessa.

– Söödessä pelinrakentelu yhdistyi äärettömän kovaan nurkkapeliin. Ilillä oli huippunopea rannelaukaus, jonka hän lähetti yleensä maalivahdin hanskakäden puolelle, joko ylä- tai alanurkkaan. Jöns oli armoton tekniikkamies, sanoi puolestaan yksi KooKoo-legendoista Esa Sirén muisteli samaisessa KooKoon 25-vuotishistoriikissa.

Södervik oli kotoisin Savonlinnasta ja Juha Kautonen tuli Kouvolaan Lappeenrannasta. Ketjun takalinjoilla nähtiin pitkään niinikään Lappeenrannasta tulleet Harri Laakso ja Hannu ”Aku” Lemander.

– Minähän olin sen ketjun kokemattomin pelaaja. Siihen aikaan hyökkääjät hyökkäsivät ja puolustajat puolustivat, mutta me olimme edistyksellisiä siinä, että pelasimme jo silloin viisikkona.

Ketju hajosi kesällä 1977, kun Kannelkoski lähti Helsinkiin. Kautonen loukkasi olkapäätään samalla kaudella ja lopetti keväällä 1978. Södervik lopetti pelaajauransa kauteen 1979-80, mutta toimi sen jälkeen KooKoon valmennuksessa ja johtokunnassakin.

Muitakin rooleja

Opiskelija ”Ili” jatkoi saman tien esimieskurssille, mutta palasi yhden HJK-kauden jälkeen takaisin KooKoohon. Kausi päättyi kuitenkin lyhyeen.

– Koulupäivä päättyi neljältä ja harjoitukset alkoivat kuudelta. Hyppäsin kylmiltään kaukaloon ja melkein ensimmäisessä harjoituksessa kaaduin jäässä olleeseen railoon, tikkuun tai johonkin, Kannelkoski muistaa.

– Lensin jalka edellä laitaan. Oikeaan nilkkaan tuli kierremurtuma ja särömurtuma, joita korjattiin lopulta puolitoista vuotta.

Kannelkoski ehti pelata ennen loukkaantumistaan vain viisi ottelua, joissa teki 5+2 tehopistettä. Hyökkääjä palasi kaukaloon lopulta vasta seuraavan kauden jouluna.

– Meille syntyi lapsi ja olin rakentanut meille talon. Keskittyminen alkoi lipsua jääkiekosta muihin asioihin ja lopetinkin keväällä 1981.

Kaudella 1983–84 Kannelkoski toimi Esa Sirénin apuvalmentajana.

– ”Pusa” koetti houkutella minua vielä pelaamaankin, kun jäähalli valmistui. En suostunut, mutta sitten hän sanoi, että tule nyt ainakin valmentamaan. Sanoin heti, että en sitten tule kiekkojen kerääjäksi, vaan haluan oikeasti vaikuttaa. Siihen aikaan päävalmentajat olivat isoja auktoriteetteja.

Edustusjoukkueen valmentaminen jäi yhteen kauteen, mutta myöhemmin ”Ili” valmensi pitkään KooKoon useita juniorijoukkueita.

Nykyisin Kannelkoski on KooKoon entisten pelaajien alumnitoiminnassa tärkeä lenkki.

– KooKoo on esimerkiksi muistanut nyt 70 vuotta täyttäneitä entisiä pelaajiaan. Olen päässyt sanomaan, että ”pojat hei, katsokaa, seura välittää meistä entisistä pelaajista.”

– Se on minusta hemmetin tärkeä ja iso asia. Ilman historiaa ja entisiä pelaajia KooKoo ei olisi nyt tässä, missä se tänä päivänä on.

Seuraava kotiottelu:

---